Wednesday, April 26, 2006

Kaksi senttilitraa lasissa

Tilasin kaksi senttilitraa jaloviinaa ja palasin pöytään.
- Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä, sanoin tytölle, joka laitteli hiussuortuvia pois silmiensä edestä. Minun mielestäni hän oli kaunis. Se ei tehnyt asioita yksinkertaiseksi.
- Tuo ei ollut kyllä mikään aloitus, hän sanoi ja nykäisi leukaa alemmaksi. Katseli minua hieman siristetyin silmin. Hymykuoppa teki asiat monimutkaiseksi.
- Sitä paitsi sinä olet liian holhoava.
- Minäkö?
- Sinä. Hiukan holhoava, hän lievensi ja hymyili, mutta ei ojentanut kättään pöydän yli.
Epäröin, sillä hän teki tyhjäksi kaikki aikeeni. Näin silmissäni sen käden.
- Sinä kätket holhoavuutesi välinpitämättömyyteen.
- Sinä olet viisas nainen, sanoin.
Hän punastui ja kohta jo suuttui. Otti mustan kankaisen laukkunsa, kaivoi kännykän esiin.
- Onko viestejä?, kysyin.
- Katsoin vain kelloa.
- Ja kohta jo näpyttelet viestiä. Aikani on loppu.
Hänen kulmakarvojensa väliin kohosi kaksi pystysuoraa viivaa, vasempaan poskeen toinen pari. Odotin vain hampaiden kirskuntaa. Silmissäni viilsi tuska. Asiat olivat käyneet monimutkaiseksi.
Hän imaisi lasinsa tyhjäksi niin nopeasti, että jääpalat kilisivät.
- Hei, hän sanoi ja nousi.
- Nähdäänkö?
Hän kääntyi minuun päin.
- Minä sanoin hei.
Minulle jäi kaksi senttilitraa seuraksi.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home