Wednesday, April 26, 2006

On hyvä ihmetellä

Astuin suureen halliin. Sen keskellä olevalla matolla istui lootusasennossa Mestari. Huomasin hänen olevan hieman eri asennossa kuin viimeksi. Hän ei liikkunut lainkaan, mutta jotain väreili ilmassa. Valo tuli korkealla olevista ikkunoista viistosti Mestarin yli ja valaisi lähes täydellisen ympyrän vaaleaan seinään.

Hän hengitti rauhallisesti. Ei liikkunut. Mutta kaikki oli silti toisin.

- Tervehdys, veliseni, Mestari aloitti.
- Tervehdin sinua, Mestari, sanoin.
- En lakkaa ihmettelemästä, sanoin hänen takanaan seisten. - Vaikka täällä on niin yksinkertaista, oikeastaan vain katto, seinät, matto ja sinä, Mestari, niin joka kerta sisään tullessani ajattelen, että jotakin on toisin. Mikään ole ennallaan. Täällä on erilaisuuden tuntu. Mistä se johtuu?

- On hyvä ihmetellä, veliseni, Mestari virkkoi pienen tauon jälkeen.
- Maailmassa mikään ei ole pysymätöntä. Eivät asiat. Eivät esineet. Ja siksi mielemmekin liikkuu. Ajatuksemme ovat herkeämättä liikkeessä, emmekä voi estää sitä tunteiltammekaan. Siitä kertoo se, että havaitset muutoksen. Kaikki asiat saavat alkunsa tietyistä ehdoista ja edellytyksistä. Kun muita ehtoja tulee, ne väistyvät, lakkaavat olemasta.

Mestari ei kääntynyt, mutta jotenkin vaistosin, että hän halusi vasta-argumentteja.
- Mutta minä olen niin tyytymätön, valitin. Sanoin, etten jaksa enää.
- Elämään kuuluu kärsimys ja tyytymättömyys. Se on yksinkertainen malli. Sinullekin, joka tulit pyytämään minua auttamaan simppelin elämän löytämisessä. Ajattelet liikaa itseäsi. Kun katsot elämääsi sellaisena kuin se on, huomaat ennen pitkää, että ei elämä ole mitään omaa, riippumatonta olemassaoloa. Jos näet pohjalle asti, huomaat, että kaikki muodot ovat tyhjiä, eikä niitä ole, sillä ne muodostuvat aina uudelleen ikuisesti jatkuvassa prosessissa. Voit tavoittaa ne vain hetkeksi, rajoitetun ajan, tilapäisesti. Sitä on todellisuus.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home